Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Suomen rautatiet 150 vuotta! - Suomen suurlähetystö, Haag : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Haag

Ambassade van Finland
Fluwelen Burgwal 58
2511CJ Den Haag, Alankomaat
Puh. +31-70-346 9754, sanomat.haa@formin.fi
English | Nederlands | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 14.5.2012

Suomen rautatiet 150 vuotta!

Suomen ensimmäinen ratayhteys Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin 17.3.1862.  Tätä 150-vuotisjuhlavuotta juhlitaan eri tavoin.

Suomen rautatiet ja juhlavuosi 2012 

Vihreä junaJuna uusilla vihreä-valkoisilla väreillä.

Juhlavuoden postimerkit julkaistiin 5.3. Myös matkustajat näkevät juhlavuoden selvästi. Uudet junat saavat uuden värin: vihreää valkoisella entisen valko-punaisen sijasta. Tällaisesta värien vaihdosta juhlavuonna on tullut Suomessa perinne. Valko-punaiset junat otettiin käyttöön 25 vuotta sitten, vuonna 1987, 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Sitä ennen, 100-vuotisjuhlan jälkeen (v. 1962), junat olivat sini-harmaita. Ennen vuotta 1962 junat olivat ruskeita.

Vain uudet vaunut ja täysin kunnostetut vaunut saavat uuden värin. Toistaiseksi siis radoilla näkyy vielä paljon valko-punaisia ja jopa muutamia sini-harmaita junia.

Myös rautatiehenkilökunnan vaatetus vaihtuu. Tästä vuodesta alkaen konduktöörit käyttävät vihreällä ja harmaalla raidoitettua paitaa ja harmaata pukua, jonka hihoissa on kapea vihreä raita.      

Elokuun 11. ja 12. päivänä järjestetään myös juhlatapahtuma. Rataosuudella Karjaa-Hyvinkää, jota käytetään nykyään vain tavaraliikenteessä, kulkee tuolloin vanhoja junia (sekä veturit että vaunut ovat vanhoja). Matkustajat voivat astua junaan Karjaalla, Lohjalla ja Hyvinkäällä.

Taustatietoa

Vuoteen 1922 Suomen rautateiden nimi oli virallisesti Suomen Valtion Rautatiet ja vuodesta 1922 vuoteen 1995 pelkästään Valtion Rautatiet. Vuonna 1995 yhtiö yksityistettiin ja nimeen lisättiin Yhtymä Oy.      

Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rataosuus oli alun perin 108 km pitkä, mutta sitä on myöhemmin lyhennetty niin, että sen pituus on nykyään 96 km. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1857 ja rakennusaloite tuli merkittävältä osin tsaari Aleksanteri II:lta. Suomi oli tuolloin itsenäinen suuriruhtinaskunta ja tärkeät päätökset voitiin tehdä vain Pietarissa.     

Suomessa oltiin tuolloin eri mieltä siitä, oliko ratayhteys Helsingin ja Hämeenlinnan välillä tärkein. Junayhteydellä Helsingin ja Pietarin välillä oli myös kannattajia, joiden mukaan tämä vahvistaisi Suomen ja Venäjän siteitä. Lopulta annettiin kuitenkin etusija Hämeenlinnan radalle, suomalaisten kansallismielisten tyytyväisyydeksi.      

Junayhteys Helsingistä Pietariin valmistui vuonna 1870 Suomen Valtion Rautateiden toimesta, josta tuolloin tuli myös tämän rataosuuden omistaja. Ennen Venäjän vallankumousta Venäjän kaikki rautatiet olivat yksityisten omistuksessa. Suomen rautateitä ei pidetty Venäjällä valtion organisaationa johtuen Suomen erityisasemasta suuriruhtinaskuntana.      

Suomessa raideleveys pidettiin samana kuin Venäjän raideleveys oli ollut vuodesta 1851 alkaen, kun Pietarin ja Moskovan välinen rata avattiin. Tämä leveys, 1524 mm, eroaa Länsi-Euroopan (poikkeuksena Espanja, Portugali ja Irlanti) raideleveydestä (1435 mm).      

1960-luvulla tuolloinen Neuvostoliitto siirtyi 1520 mm:n raideleveyteen, kun taas Suomi on pitänyt kiinni alkuperäisestä leveydestä. Mutta tämä 4 mm:n leveysero ei ole ongelma Suomen ja Venäjän välisessä junaliikenteessä. Niin suomalaiset kuin venäläiset junat voivat käyttää molempia raideleveyksiä.

Yksityisrautatiet

Kun ensimmäisiä suomalaisia ratoja hallitsi ja rahoitti valtio, Hangon ja Hyvinkään välisen radan rakentaminen 1872 - 1873 toi tähän muutoksen. Tämä 153 km pitkä rata, joka kulki Karjaan ja Lohjan kautta, rahoitettiin yksityisvaroin. Radan tarkoituksena oli alkujaan Hangon sataman tavaraliikenne. Mutta jo vuonna 1875 projektia rahoittanut yritys teki vararikon ja Suomen Valtion Rautateistä tuli rataosuuden omistaja.      

Nykyään rataa Karjaan ja Hangon välillä käytetään myös henkilöliikenteeseen ja koko rata, siis myös Karjaalta Hyvinkäälle menevä rata, on yhä edelleen tärkeä tavaraliikenteessä. Kyseessä on etenkin rautatuotteiden kuljetus Raahesta Hyvinkään kautta Lappohjan satamaan Hangossa ja puun kuljetus Lohjan paperi- ja selluloosatehtaalle.

1800-luvun lopussa Suomessa syntyi keskustelua siitä, pitikö valtion rakentaa kaikki rautatiet vai oliko tilaa yksityisille aloitteille, kuten muissa maissa. Lopulta päätettiin, että pääradat pysyisivät valtion omistuksessa, mutta yksityiset järjestöt voisivat omistaa toissijaisia ratoja. Tämän jälkeen rakennettiin 13 kapearaiteista (yleensä 600 ja 750 mm) yksityisrataa ja 7 normaalilevyistä yksityisrataa (Hangon ja Hyvinkään välinen rata ei ollut tuolloin enää yksityisrata eikä sitä ole huomioitu näissä luvuissa). Ajan oloon suurin osa näistä radoista on lakkautettu ja normaalilevyisten ratojen osalta on siirretty valtion omistukseen.

Valtion ratojen laajennus

RautatiekarttaSuomen rataverkon kartta

Suomen itsenäisyyden alkuun asti Suomen rataverkkoa oli laajennettu runsaasti mm. radoilla Turkuun, Tampereelle, Vaasaan, Ouluun, Jyväskylään, Kotkaan ja Rovaniemelle. Mukana oli myös Karjalan rata Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun. Nykyään tästä radasta 60 km on Suomen puolella.      

Itsenäisyyden jälkeen pääpaino on ollut itä-länsiradoilla. Nykyään neljästä paikasta on yhteys Venäjän rautatieverkkoon, mutta vain rataa Viipurin kautta käytetään henkilöjunille. Nykyään Suomen koko rataverkon pituus on 5919 km, josta noin puolet on sähköistetty. Vertauksena: Alankomaiden rataverkon pituus on 2808 km, josta kolme neljäsosaa on sähköistetty.      

Torniossa voidaan siirtyä Ruotsin rataverkkoon. Tämä yhteys rakennettiin vuonna 1919, kun Tornion ja Haaparannan väliin rakennettiin silta Tornionjoen yli. Koska Ruotsin raideleveys on sama kuin Länsi-Euroopassa, matkustajien on vaihdettava täällä junaa.      

Äskettäin (vuonna 2006) avattiin rata Keravalta Lahteen. Radan ansiosta näiden kahden paikan etäisyys rautateitse toisistaan lyheni 26 km:llä, koska koukkaus Riihimäelle oikaistiin. Tästä seuraa myös tärkeä voitto ajassa Pietarin junaliikenteelle.

Lisätietoja: http://www.rautatie.org

Arnold Pieterse ja Fred Snikkers

Lähteet:
Alameri, Mikko (1979). Suomen Rautatiet. Verlag Josef Otto Slezak, Wenen
Bergström, Matti ja Kilpiö, Olavi (toimittajat) (2008). Leveät kiskot. Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää
Rautatietilasto (2011). Liikenneviraston tilastoja 5/2011, Helsinki

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 14.5.2012


© Suomen suurlähetystö, Haag | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot